Onko sillä väliä, että yli 40-50-vuotiaat naiset voivat hyvin?

Minua pyydettiin pitämään ensi vuonna luento vaihdevuosi-ikäisten ja vanhempien naisten hyvinvoinnista lääkäreille tarkoitettuun seminaariin, jonka otsikkona on poleemisesti: ”Onko hyvä elämänlaatu pahasta?”

Miksi niin monet naiset ja munasarjalliset ihmiset voivat huonosti vaihdevuosissa?
Rupesin todellakin miettimään aihetta. Miksi niin monet naiset ja munasarjalliset ihmiset voivat huonosti vaihdevuosissa? Eikö tämä tule kalliiksi yhteiskunnalle? Huono vointi lisää tutkitusti terveydenhuollon käyntejä, vähentää työtehoa ja -kykyä ja aiheuttaa poissaoloja töistä. Lisäksi huonovointisuudella on suuri merkitys yksilölle itselleen ja hänen lähipiirilleen.

Hoitamattomat vaihdevuosioireet aiheuttavat poissaoloja ja ennenaikaista eläköitymistä
USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan vaihdevuosioireet aiheuttavat keskimäärin 3 työpäivän poissaolon vaihdevuosi-ikäiselle (Faubion et al.:Impact of Menopause Symptoms on Women in the Workplace. Mayo Clin Proc 2023 Jun;98(6):833-845). Tämä jo yksistään maksaa $1346/vuosi/vaihdevuosi-ikäinen, kokonaiskuluna arvioitu $1,8miljardia/vuosi. Lisäksi tulee suorat ja epäsuorat terveydenhuoltokulut $26miljardia ja tuottavuuden lasku, josta ei arviota. Kallista siis. Meillä Suomessa ei ole tätä tutkittu kuin varhaisen menopaussin kokeneilla (menopaussi 40-45-vuotiaana) ja heistä selvästi suurempi osa (5,6%) on päätynyt varhaiseläkkeelle kuin myöhemmin menopaussin kokeneista (3,3%) (Saarinen ym. Menopause 2024)

Ajattelen, että ilmiöön on ainakin alla olevia syitä
1. perinteisesti naisen arvo yhteiskunnassa ja joissakin yhteiskunnissa edelleenkin on määrittynyt hedelmällisyyden kautta. Äitinä, synnyttäjänä ja vaimona. Vaihdevuosissa olevia naisia on voitu ylenkatsoa vanhenevina ja hedelmällisyytensä menettäneinä henkilöinä. Kun varsinkin uskonnon kautta hedelmällisyys ja seksuaalisuus on käsitetty ja haluttu nähdä samana, on myös ajateltu (hiukan liioitellusti), että hedelmätön nainen on yhtä kuin aseksuaalinen nainen. Monet potilaanikin sanovat tämän ääneen: tarkoittaako vaihdevuodet yhtä kuin nopeaa rupsahtamista ja rapistumista ja sitä, että seksi loppuu?

2. Jos tämäntyyppisiä uskomuksia on vielä paljon, ei kovin moni luonnollisestikaan halua olla vaihdevuosissa. Tämän vuoksi vaihdevuosista puhuminen koetaan vaikeaksi, ja työkaveri saattaa jopa loukkaantua, jos joku ehdottaa oireiden syyksi vaihdevuosia. Naiset eivät siis halua olla vaihdevuosissa, ja kun oireita tulee, ne yritetään hoitaa kieltämällä ne mahdollisimman pitkään. Kukapa haluaisikaan ennenaikaisesti rupsahtaa 40-50-vuotiaana? Erittäin ymmärrettävää. Silloinhan joutuisi olemaan vanha usein yli 40 vuotta. Niin pitkä vanhuus ei totisesti houkuttele.

3. Kun on ajateltu, että vaihdevuodet kuuluvat vanhuuteen, eikä parhaaseen työikään, on oireiden hoito jäänyt heikolle työterveyshuollossakin. Potilaat, eli vaihdevuosi-ikäiset naiset eivät ole kovaäänisesti vaatineet oikeuksiaan, kuten raskaana olevat ja äitiyslomille jäävät. Vaihdevuosista ei olla toistaiseksi oltu ylpeitä, vaan niitä on enemmän hävetty ja peitelty, ja pidetty naisten heikkoutena. Vaihdevuosiin on saatettu liittää lähinnä negatiivisia määreitä, kuten kärttyisyys, äksyily ym. negatiivinen mieliala. Yhtä hyvin tähän ikäkauteen voitaisiin kuitenkin liittää positiivisiakin asioita, kuten: elämänkokemus, osaaminen ja laajakatseisuus.

4. Kaiken taustalla vaikuttaa yhteiskunnan patriarkaalinen historia ja sen jatkumo.

Kuinka tilannetta pitäisi muuttaa?
Mitä sitten pitäisi tehdä? Kaikki aiheeseen liittyvä häpeä pitäisi räjäyttää. Vaihdevuodet tulevat kaikille munasarjallisille henkilöille 40-60 -vuoden ikäisinä. Vaihdevuodet ovat normaali muutosaikakausi. Yli 80% saa välittömiä oireita ja kaikille tulee menopaussin jälkeen joitakin muutoksia. Noin 20%:lla ei ole juurikaan välittömiä oireita, mutta heilläkin emättimen ja virtsaputken limakalvot ohenevat, luuston tiheys alenee, lihakset surkastuvat (jollei aktiivisesti harjoita lihaskuntoliikuntaa) ja sydän- ja verisuonitautiriski nousee, samoin dementiariski.

Vaihdevuosioireet aiheuttavat hankalia oireita monille
Välittömät vaihdevuosioireet aiheuttavat monille hyvin hankalia oireita, esimerkiksi huonoa unta, heräilyä, kuumia aaltoja, hikoiluja, mielialan vaihteluja, matalaa mielialaa, keskittymiskyvyn ja muistin häiriöitä, aivosumua, nivelkipuja ja muita tukirankaperäisiä kipuja, virtsaamisongelmia, seksuaalisia ongelmia ym. Estrogeenin laskuun liittyviä oireita on kuvattu useita kymmeniä. Ja nämä oireet kestävät keskimäärinkin 7 vuotta, ja arviolta 10-20%:lla yli 15 vuotta.

Vaihdevuosioireita voidaan helpottaa hoidoilla
Elämää häiritseville vaihdevuosioireille olisi tehtävissä paljon. Tehokkain hoito on sama aine, jonka puute ne aiheuttaa, eli estrogeeni. Estrogeeni kasvattaa kohdun limakalvoa, eli kaikille, joilla on kohtu, hoitoon on lisättävä progesteroni tai progestiini. Oireisen, terveen alle 60-vuotiaan naisen hormonihoidon hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Jos estrogeeni ei sovi, tai sitä ei halua käyttää esim. aiemmin sairastetun rintasyövän vuoksi, muitakin, joskin tehottomampia lääkkeitä on olemassa. Välittömien vaihdevuosioireiden hoidon lisäksi hormonihoito estää luuston haurastumista, lihaskatoa ja pienentää sydäntautikuolleisuutta riittävän varhain aloitettuna. Riskinä on pieni rintasyöpäriskin lisäys, jos hoitoa käyttää yli 5 vuotta. Tämä riski on pienempi kuin lihavuuden tai päivittäisen alkoholin käytön aiheuttama rintasyöpäriski.

Myös elämäntapainventaariot voivat hieman vähentää välittömiä oireita. Niiden tärkein anti on kuitenkin peruskunnon kohottaminen ja tulevan elämän riskien vähentäminen. Terveillä elämäntavoilla (sopiva ruokavalio, ei ylipainoa, ja riittävästi liikuntaa ja lepoa) voidaan pienentää huomattavasti muuten vaihdevuosissa nousevaa sydäntauti-, osteoporoosi- ja dementiariskejä. Usein kuitenkin terveellisiä elämäntapoja on helpompi ylläpitää, jos häiritseviä vaihdevuosioireita ei ole. Eli näin hormonihoito tukee myös terveiden elämäntapojen ylläpitoa ja yleistä hyvinvointia.

Kuinka vaihdevuosioireisten hyvinvointia voitaisiin parantaa?
Kuinka vaihdevuosioireisten hyvinvointia sitten voisi parantaa? Ensinnäkin koulutusta ja tietoisuutta pitäisi lisätä sekä terveydenhuollossa että työpaikoilla ja varsinkin esihenkilöille. Joukkopapan ja seulontamammografioiden yhteydessä voisi esimerkiksi olla mukana vaihdevuosikysely, ja jos siinä saa riittävästi pisteitä, voisi päästä aiheeseen perehtyneen yleislääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Sitä kautta lähtisi ehkä tilanne purkautumaan, ja henkilö saisi tietoa ja hoitoa tilanteeseensa. Näin elämänlaatu ja työkyky paranisivat.

Brittiläisen tutkimuksen mukaan, jopa 1 nainen kymmenestä on jättänyt työelämän vaikeiden vaihdevuosioireiden vuoksi. Toisessa kyselyssä vain 8% sanoi, etteivät vaihdevuosioireet ole lainkaan vaikuttaneet työelämään. Eli siis yli 90%:lla vaihdevuodet OVAT vaikuttaneet työelämään!

On koko yhteiskunnalle tärkeää, että vaihdevuosioireiset henkilöt voivat hyvin
Millekään yhteiskunnalle ei ole hyväksi, että tärkeä työvoima, 45-65-vuotiaat naiset voivat huonosti. Naiset kantavat vastuuta sekä perheissä että työelämässä. Työurien piteneminen ei onnistu, jos merkittävä osa keski-ikäisistä ihmisistä voi huonosti. Puoleen työvoimasta vaikuttaviin vaihdevuosiin on saatava lisää tietoutta, osaamista ja hoitoa. Terveyskeskuslääkärien ja työterveyslääkärien osaamista on lisättävä. Pääsyä vastaanotoille on parannettava ja mahdollisuus gynekologiseen konsultaation kunnallisella puolella on mahdollistettava. Kun vaihdevuosi-ikäiset voivat hyvin, myös heidän läheisensä ja työpaikkansa voivat hyvin. Koko yhteiskunta kiittää.