Seksuaalinen haluttomuus vaihdevuosissa ja myöhemmin

Pyysin someseuraajiltani aiheita, joista he haluaisivat kuulla lisää. 6/50 vastaajasta kiinnosti seksuaalisen halun väheneminen tai testosteronihoito naiselle. Yhdistän nämä aiheet, koska testosteronihoito on yksi mahdollinen hoito vaihdevuosi-ikäisen tai vanhemman naisen seksuaaliseen haluttomuuteen.

Seksuaalisuuteen vaikuttaa biopsykososiaaliset tekijät
Seksuaalinen haluttomuus on kaiken ikäisillä melko yleinen oire. Vähän riippuen kysymyksestä, tutkimuksesta ja tutkimustavasta, seksuaalisen haluttomuuden esiintyvyys vaihdevuosissa on 20-30% tai jopa enemmän. Seksuaalisuuteen vaikuttaa hyvin moni asia. Yleensä puhutaankin seksuaalisuuden biopsykososiaalisista tekijöistä. Eli yksilön seksuaalisuuteen vaikuttaa fysiologian ja biologian lisäksi psykologiset, sosiaaliset ja kulturaaliset tekijät.

Psykologisset tekijät ja parisuhdetekijät
Psykologisiin tekijöihin kuuluu yksilön psykologiset tekijät ja myös parisuhdetekijät. Esimerkiksi millainen on/ovat parisuhde/-suhteet ja sen/niiden laatu, ja kuinka niissä pystytään kommunikoimaan. Millaista läheisyyttä parisuhteessa on, ja onko helppo puhua asioista, myös seksiin liittyvistä aiheista? Tuntevatko parisuhteen osapuolet itsensä hyväksytyksi suhteessa? Onko parisuhde muun elämän suhteen tasapainossa? Onko kotityöt osattu jakaa sopivan tasapuolisesti, niin, että molemmat ovat tyytyväisiä? Onko parisuhteessa rehellisyyttä ja kohtaamista ja kuulluksi tulemista?

Myös seksitaidot vaikuttavat
Entä seksitaidot? Naisen kiihottumis- ja orgasmihäiriön yleisin taustatekijä on riittämättömät hyväilyt. Kiihottumisongelmat taas usein vähentävät halua. Ei ehkä osata etsiä kiihottavia hyväilyjä ja tiedosteta klitoriksen tärkeyttä naisen kiihottumisessa ja orgasmissa. Yhdyntäkeskeisyys ja suorituspaineet voivat estää kiihottumista ja orgasmia ja sitä kautta vaikuttaa myös haluun. Kumppanin seksuaalihäiriö (kiihottumihäiriö/erektiohäiriö tai muu) voi heikentää toisenkin kiihottumista ja halua. Jos kyseessä on riittämätön stimulus ja kiihottuminen, ei ehkä osata etsiä tehokkaampia hyväilyjä tai apuvälineitä tehokkaampaan stimulaatioon.

Traumat ja kehonkuva
Henkilön historiassa saattaa olla käsittelemättömiä traumoja, jotka vaikuttavat taustalla. Monesti seksuaalisiin toiveisiin ja haluihin liittyy myös syyllisyyttä ja häpeää, pelkoa tai ahdistusta. Monilla on myös ongelmia bodyimagen kanssa, varsinkin kun vaihdevuosissa paino saattaa nousta ja kehoon tulee kaikille iän mukana muutoksia.

Riittävä turvallisuus
Jos parisuhde ei ole riittävän turvallinen, voi turvan puute näkyä halun vähäisyytenä. Myös kultturaaliset ja uskonnolliset säännöt ja muut uskomukset voivat rajoittaa seksuaalista kanssakäymistä. Voi vaikkapa olla, että itsetyydytykseen liittyvät kiellot ovat voineet estää omaa tutustumista seksuaalisiin reaktioihin ja sooloseksiin. Jos tuntee huonosti oman kehonsa, on vaikea kumppanillekaan kertoa, mistä pitää, ja mikä kiihottaa seksuaalisesti.

Aiemmat huonot kokemukset ja kipu
Monilla on myös huonoja kokemuksia seksistä. Vaihdevuosissa emättimen limakalvo ohenee ilman paikallisestrogeeni- tai koko kehon estrogeenilääkitystä. Tällöin seksi ja varsinkin yhdyntä voi alkaa aristamaan. Kipeältä tuntuvat yhdynnät voivat heikentää kiihottumista seuraavissakin seksikokemuksissa, koska jos odottaa, että seksi sattuu, kiihottuminen heikkenee. Näin ollaan helposti kipukierteessä, kun lantionpohjan lihaksetkin jäykistyvät ja kiristyvät ja tämä pahentaa tilannetta.

Parisuhde on voinut muuttua
Vaihdevuosissa haluttomuuden syynä voi olla mikä tahansa näistä syistä tai niiden kombinaatio. Usein taustalla on myös pitkä parisuhde, jossa seksi on vähentynyt pikkuhiljaa. Tilanne voi olla toiselle osapuolelle hyväksyttävissä, mutta toiselle ei. Näin syntyy halujen eriparisuus. Seksi on voinut vähentyä monesta vähäisestä syystä. Osalla vetovoima toista kohtaan on voinut loppua. Sen taustalla voi olla syynä monet tekijät, kuten esimerkiksi koetut epäoikeudenmukaisuudet, toisen muuttuminen eri suuntaan, fyysiset muutokset.

Keskustelusta kumppanin kanssa kannattaa aloittaa
Mitä voi sitten tehdä, kun kokee ns. itseä häiritsevää seksuaalista haluttomuutta? Ensin kannattaa nostaa kissa pöydälle kotona: eli keskustella kumppanin kanssa jossakin rauhallisessa hetkessä. Jos molemmat haluavat tilanteeseen muutosta ja ovat valmiita tekemään töitä asian eteen, paljon voi tapahtua. Myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kannattaa hakea. Kirjastoista löytyy yleensä hyvä valikoima ja myös äänikirjoja on paljon seksuaalisuudesta.

Mistä apua?
Neuvoa voi alkuun kysyä seksuaalisuuteen perehtyneeltä lääkäriltä, usein gynekologilta, seksuaalineuvojalta tai seksuaaliterapeutilta. Näitä ammattilaisia löytyy Suomesta jo paljon, tosin suurin osa vain yksityispuolelta ja suurista kaupungeista. Monilla on nykyään myös etävastaanottoja tarjolla. Jos epäilee, että tilanne liittyy vaihdevuosiin, gynekologi on usein paras ensivaiheen kartoittaja. Osalla gynekologeistakin on seksuaalineuvojan, -terapeutin tai seksologin koulutus. Alkuun pitää ainakin emättimen ja vulvan limakalvo ja klitoriksen verenkierto saada kuntoon. Tähän auttaa paikallisestrogeeni tai DHEA-valmiste. Jos esiintyy vaihdevuosioireita, ne pitää hoitaa. Seksuaalineuvonnassa voidaan käydä läpi pariskunnan seksitapoja, seksuaaliseen haluun positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Seksuaalisen fantasiamaailman rikastuttamisesta on usein hyötyä, samoin osa hyötyy seksin apuvälineistä, varsinkin jos kiihottuminen ja orgasmin saanti on vaikeutunut.

Joskus päädytään naisen testosteronihoitoon
Jos mitään muuta selvää syytä halun muutokseen kuin vaihdevuodet ei löydy, ja estrogeenihoito ja paikallishoito ovat kunnossa, saatetaan tehdä testosteronihoitokokeilu. Tämä tarkoittaa 6kk:n hoitokokeilua pienellä annoksella miesten miedointa testosteronigeeliä. Naisten testosteronihoidon tehosta on paljon tutkimusnäyttöä ja esimerkiksi Brittien vaihdevuosiyhdistyksellä (BMS) on hoidosta käypähoitosuositus. Kuitenkaan naisille ei ole rekisteröityä testosteronivalmistetta myytävänä kuin Australiassa ja siksi joudutaan käyttämään miesten testosteronivalmisteita. Näin hoito on ns. off label -hoitoa. Hoidon toteuttamiseen tarvitaan erityisosaamista ja toistaiseksi sitä toteuttaa Suomessa vain pieni osa gynekologeista.

Testosteronihoidon toteutus
Naisten testosteronihoidossa pyritään vain pieniin, fysiologisiin pitoisuuksiin, eli pitoisuuksiin, joita noin 30-vuotiailla naisilla on normaalisti. Hoidon alussa mitataan verestä testosteronipitoisuus ja samoin hoidon aikana muutamaan otteeseen. Hoidon aloitukselle ei ole mitään testosteronin raja-arvoa, mutta jos testosteroniarvo on jo lähtökohtaisesti asteikon yläpäässä, hoitoa ei kannata aloittaa. Muutenkin testosteroniarvojen seuranta on naisilla hankalaa, koska pitoisuudet veressä ovat niin pienet. Tutkimusten mukaan 60% hyötyy hoidosta niin, että seksuaalinen halukkuus selvästi paranee, loput eivät. Yleisimpiä haittavaikutuksia hoidon aikana on akne, liikakarvoitus ja hiusten lähtö. Haittavaikutukset ovat kuitenkin harvinaisia, jos noudattaa suositeltua annostusta.

Suurin osa hyötyy seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta
Seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta hyötyy mielestäni suurin osa, joilla on seksuaalisuuden alueen haasteita. Ammattilaiselle kannattaa hakeutua pariskuntana, mikäli ongelma esiintyy tietyssä parisuhteessa. Jos ei saa kumppania mukaan, tai tilanne ei liity parisuhteeseen, kannattaa hakeutua yksinkin. Yleensä keskustelu ammattilaisen kanssa tuo aiheeseen uutta näkökulmaa ja ratkaisumahdollisuuksia.